Tervetullut sade, silti pieni tauko oli paikallaan ja pääsin pikaisesti pyörähtämään lammella. Kaakonlammesta oli tullut lummelampi. En tiennyt miten saisin kuvattua, joten tyydyin siihen mikä oli helpointa. Kaikki vaaleat läikät veden pinnalla on lumpeita.
Viereisen viljelypalsta-alueen kukat ovat ennenkin olleet minulle mannekiineina. Niin nytkin, nöyrästi ja luonnollisesti.
Päivänlilja vesipisaroineen
Akileija, lämmin ajatus rientää lapsuukodin pihapolulle. Iso-isän ikiomalle kukkapenkille. Akileijoja hän rakasti.
Kellot kuin keijut, hennot, hauraat, kauniit. Tykkään kuvata näitä ja luoda niiden avulla monenlaisia tunnelmia.
Harakankello, lapsena kaikki kellokukat olivat kissankelloja :)
Kannattaa ehkä jälleen klikata suuremmiksi.
Et mennytkään siittä yli mistä 'aita on matalinta'...!
VastaaPoistaMainio kuva-sarja sateen jälkeen...
Ei ku kumilauttaa ostamaan retkivarusteisiin, pääsee kuvaamaan lumpeetkin. Vieläköhän tuohon minun punaiseen mahtuisi sellainen. Jospa sen sadeviittakäärön päälle?
VastaaPoistaVesipisarakuvista tykkään. Jep, kissankelloiksi kutsuttiin kaikkia kellomaisia sinisiä kukkasia.
Eko, enkö vai :) Ehkä olikin parempi, etten niitä lähikuvia saanut olis voinnu vaikka varpaat kastua. Kiitos kauniista sanoistasi jälleen.
VastaaPoistaLeenamarketta, jos sellainen kumipatja edes, vois vaikka ottaa tirsat jos tulee ylimääräisiä kierroksia tehtyä ja väsähtää. =DD
Kiitos.
Viilentävä, pehmeä ja kaunis kuvasarja, melkein teki mieli työntää nenä lähelle kukkia ja tuoksutella...:)
VastaaPoistaSellainen sateen jälkeinen tunnelma tulvahti näytöltä, hyvin kuvillasi sen tavoitit. Lampi kuva, siellä häämöttävin lumpein, loi hyvä pohjan kukkien muotokuville.
VastaaPoistaSade päivät ovat virkistäviä niin luonnolle kuin kuvaajalle, kuviin saa uutta eloa ja raikkautta noista sateen jälkeen jättämistä helmistä.
Viimeisestä kuvasta välittyy just eikä melkein kesäsateen jälkeinen tunnelma ja tuoksu.
VastaaPoista