Ei sinne niin vaan lennetä, vaan hivuttaudutaan siivet levällään sivuttain sisään. Pistävä katse kertoo ettei liki liene asiaa. Tokikaan en halua rikkoa kotirauhaa. =DD Olkaa ihan rauhassa herra/rouva naakka.
Tätä pesää seuraan tässä pitkin kesää on niin otollisella paikalla rantapuistossa.
Tätä pesää seuraan tässä pitkin kesää on niin otollisella paikalla rantapuistossa.
Komea on kottaraisen puku auringossa. Hienosti hän poseerasi, on ihan kuvaajan moka kun epäonnistuu. =D
Mutta suloisuudessaan voiton vie punarinta.
Aamulla löytyi yksi punarinta kuolleeena pihasta. Oli ilmeisesti lentänyt ikkunaan. Onneksi huomasimme ennenkuin pienet koululaiset ehtivät pihaan.
Tuosta tulikin mieleen eilinen tapaus, äiti kahden alle kouluikäisen lapsen ja ison koiran (joka oli irti) tuli vastaan rantatiellä siellä missä joutsenet lepäilevät. Nytkin oli neljä joutsenta ja lukematon määrä muita lintuja, kunnes koira säntäsi vesirajaan ja lapset perässä, heittelemään kivillä joutsenia.
Äidin selitys käytökselle oli: "eihän ne noihin osu" ja "Koira on kyllä hallinnassa".
Äidin selitys käytökselle oli: "eihän ne noihin osu" ja "Koira on kyllä hallinnassa".
Hienoja kuvia tässä sekä alaspäin selatessa.
VastaaPoistaTuo kuva punarinnasta on aivan ihana!!
VastaaPoistaHauska kuva kurkkaavasta naakasta, kyllä nyt kelpaa meidän lintubongareiden:)
VastaaPoistaOlipa naakka keksinyt turvallisen pesäkolon.
VastaaPoistaIhmeelliset kommentit äidiltä, mitähän kertoo lapsilleen luonnosta
Ihme äiti-ihme kakarat! Olisit ruvennut heittelemään niitä lapsia ja koiraa kivillä ja tokaissut tyynesti että: "tilanne on hallinnassa ja en mä noihin muksuihin kuitenkaan osu!!!!!" ;) Ja loput vois tietenkin lukea Itä-Hämeen tekstiviestipalstalta.... :D
VastaaPoistaHauska kuva naakasta, täysosuma! Kottarainenkin niin komeana, kun sitä harvemmin nykyisin näkee.
VastaaPoistaPirena kiitos ja mukava nähdä sinuakin taas.
VastaaPoistaManteli Kiitos ja niin kelpaa =D työkaverit ei vaan kohta enää jaksa mun lintujuttuja=DDD
arleena, kiitos. Tuo kolo on kyllä jännä ja ihan vilkkaan puistopolun varrella. Helppo seurata (ja löytää).
Tuota äitiä mietin myös, miten lapset ylipäätään oppivat ottamaan huomioon muita ja muiden tunteita. Ymmärrän, ettei luonto ja eläimet merkitse kaikille samaa kuin itselle, mutta olihan heillä koirakin. Voisikohan lapset sitäkin heitellä kivillä sillä periaatteella, ettei osu kuitenkaan.?
Wiltteri, kyllä siinä muutama sananen vaihdettiin ja luin aamulla lehden varoen josko jo olisi tekstiviestipalstalla kommentti nipottavasta mummosta joka ei anna lasten toteuttaa itseään. (ei ollut)
Iines kiitos ja kiva nähdä, olen oppinut pitämään naakoista, ne ovat ilmeikkäitä viisaita lintuja, niin ja mielettömän kekseliäitä. =DD
Valokuvaamisen syytä kaikki =DDD