8.4.2011

Kohtaaminen rantapuistossa



Olen tällä viikolla päivittäin viettänyt ruokatuntini rantapuistossa kameran kanssa. Ei siinä nälkä lähde,mutta siitä huolimatta...
Niin tänäänkin. Olen siellä nähnyt suunnilleen ikäiseni naisen pienen koiransa kanssa. Tänään hän tuli luokseni ja sanoi: "Tulin kiittämään."
Hämmästyin, sopertelin jotakin...
Hän kertoi kulkeneensa silmät ja korvat kiinni. Harmitellut harmaata säätä ja kuraa. Sitten hän oli kummastellut kun kuljen joka päivä siellä kuvaamassa, "Onhan siellä pakko olla jotakin".."ja sitten näin joutsenen ja kuulin linnunlaulua.
Nyt on ihana lenkkeillä jo aamulla."


Katselimme sitten yhdessä kuinka paljon värejä löytyykään noista harmaista puista.





..niitä luonnon pieniä ihmeitä...

Kiitos kun jaksoit tänne asti ;)

14 kommenttia:

  1. a-kh, niinpä, mutta mukavia kohtaamisia. Kuljemme liikaa silmät ja korvat "kiinni".

    VastaaPoista
  2. Luontokuvaajilla on yleensä silmät avoinna - ja mieli :-)

    VastaaPoista
  3. Just näitä ihania pikku kohteita aina löydät silmieni/silmiemme iloksi, siis mitkä värit taas, kun vaan malttaa pysähtyä <3

    VastaaPoista
  4. Ulla, niinpä taitaa olla juuri niin, että kameran linssin läpi katsellessa alkaa huomaamaan enemmän ympäriltään.

    Mags,yllätyin itsekkin noiden värien runsaudesta ja tuosta sammaleiden ja jäkälien runsaudesta. Kun vaan ehtii pysähtyä, niinhän se on...

    VastaaPoista
  5. Juuri noin, pitää vain pysähtyä ja katsella ympärilleen. hienoja värikkäitä kuvia

    VastaaPoista
  6. Löysit paljon värikkäita kohteita harmaasta päivästä huolimatta. Usein kuljemme laput silmillä ja harmittelemme huonoa säätä, luonnolla on silti aina jotain annettavaa kun katselee ympärilleen.
    Keväistä viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanaa, että koirarouva pysähtyi ja kiitti. Minäkin kiitän; sillä vaikka olen huonosti kommentoinut niin jokaisen kuvasi katson ja vietän hetken siellä Suomen luonnossa.

    Värikästä viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Ihana kohtaaminen ;) kiitos kuvista ja kiitos kun kerroit!

    VastaaPoista
  9. Ari, kiitos. Miksiköhän on aina aikaa huomata ne negatiiviset asiat? ;)

    Manteli, olet oikeassa, jokaisesta päivästä löytää jotakin, varsinkin näin keväällä kun luonto herää. Kiitos kommentista.

    Heljä, kiitos ystäväni. Joka päivä vierailen minäkin Irlannissa, mutta silleen hissuksiin =D. Aina ei vaan tule sitä kommenttia laitettua.

    Jaana, kiitos sinulle itsellesikin. Maailma näyttää parhaat puolensa kameran linssin läpi.

    Elisa, tuo kohtaaminen kyllä kieltämättä sykähdytti. Ihan oikeastikkohan tuo ihminen alkoi huomata elämää ympärillään ja vieläpä iloita siitä.
    Kiitos Sinulle elisa.

    VastaaPoista
  10. Niin pienistä asioista voi tulla toisille suuria ja tärkeitä!
    Minä nautin näistä sinun kuvistasi!

    VastaaPoista
  11. Mukava kohtaaminen.
    Minulla on muuten kerran tänä talvena käynyt vähän samalla lailla. Kuvasin myös puiden kaarnaa ja niiden yksityiskohtia, kun eräs ulkoilija tuli sanomaan minulle että hänkin oli alkanut oikein katsoa puita kun näki minut siellä kyykkimässä ja tajusi yhtäkkiä miten hienoja värejä puissa oli, ei ollut koskaan huomannutkaan. Sellaisesta spontaanista "palautteesta" tulee jotenkin tosi iloiseksi, kun on saanut jonkun toisenkin huomaamaan jotain kaunista ja se on rikastanut molempien päivää.

    VastaaPoista
  12. Sari, kiitos. Monesti jonkun pienen asian huomaaminen johtaakin johonkin paljon suurempaan.
    uuvana, näin juuri. Kummasti ihmiset pysähtyvät kun kameran kanssa jossain kykit, saati sitten, että on muutakin arsenaalia mukana. =DD
    Tuollaiset kohtaamiset tuntuvat todella hyviltä.

    VastaaPoista