Lauantailenkki

Aamupäivällä jo lähdin Tähtihovin "takametsään" kameran kanssa, vaikka oli sumuista ja harmaata. Ei haitannut. Suosittelen lenkkiä kaikille jotka tykkäävät rämpiä risukoissa, väistellä oksia, hyppiä kiveltä kivelle ja liukastella sammalisilla juurilla. Kastella varpaansa hyppiessään rantakivillä. Kiivetä kiville joilta on hankala tulla alas. Puuskuttaa ja hikoilla.

Toisaalta, nauttia luonnosta ihan itsestään, katsella lainehtivaa vedenpintaa, löytää aina jotakin uutta ja jännää. No, roskaakin kyllä, poltettuja tuoleja, tölkkejä ja purkkeja, hukutettuja veneitä, mutta niiltä voi sulkea silmänsä.

Hetken istuin Tähtihovin laiturilla, moottoritien jyrinä kuului, mutta ei se häirinnyt. Vesi rauhoitti. Hikisenä ei kauaa voinut paikallaan olla, vaan matka jatkui.

Aivan kärjestä löysin ihanan karun kivikkoisen paikan. Edessä aukesi Ruotsalaisen suuri selkä, vesillä oli vielä liikennettä runsaasti. Tänne uudestaan kesällä.

Loppumatkasta jo aurinkokin pilkisteli ja kotiin tuleessa suuntasinkin taas Kaakonlammelle jossa uiskenteli kaksi joutsenta ja viljelypalstoilla kukkii vielä ja näin perhosia kymmenittäin. Sieltä tuo ed. postauksen kukka ja lisää varmaan vielä laitan.

Kolmen tunnin "kevyen" liikunnan jälkeen olo on kuin....( aivan ihana)