Kivalterin pihassa

Kolmisensataa metriä torilta, ollaan kahdensadanvuoden takaisissa tunnelmissa pihamaalla.

Vaahteroiden ja syreenien varjossa sijaitsee kaunis ryytimaa, jota hoidetaan rakkaudella.

Toisella puolella pieni punainen aitta pärekattoineen ja luonnollisesti se pihakuusi suojaamassa

Pihan perällä toinenkin aitta. En kysynyt sen käyttötarkoitusta tuolloin, mutta uskoisin olleen jonkinmoinen vilja-aitta tms.  Upeat nuo hirret, eikö vaan?

 .. oven alareunassa oli kissankolo, josta talon hiirivahti pääsi kulkemaan. Ovi on kaunis myös.

Pihamaalle on kerätty vanhoja kukkalajikkeita. Tätä matalaa maanpeittävää pikkuista kukkaa en nyt taas muista nimeltä. Sitä kasvaa lähes kaikilla vanhojen rakennusten pihoilla täällä.

Unikko availee juuri kukkiaan

samoin vanhan ajan piooni.

Heleätä helluntaita näissä tunnelmissa.

Tuokio 1700 luvun tunnelmaa

Lääninkivateri Aschanin talossa vierailulla. Heti alkuun on sanottava, että minun kuvaustaidoillani tarvitaan monta käyntiä, ennenkuin saa juuri sen oikean tunnelman välitettyä. Mutta ensimmäinen käynti tuotti paitsi itselle ihania tuoksuja ja pienenpieniä yksityiskohtia niin myös nämä kuvat.
(näitä on monta)

Tervetuloa sisään

En nimeä huoneita joita en varmaksi tiedä, kiersin ihan itsekseni. Täällä voisi kuvitella herrojen istuvan pelaamassa marjapussia.

Käsityöt ovat olleet tämän perheen sydäntä lähellä. Rouva varmaan istunut nypläämässä.

Yläkertaan noustiin jyrkkiä portaita. täällä todella tunsi vahvana menneen ajan tunnelmaa. Hämyisine huoneineen.Tuon hämyisen tunnelman välittäminen ja kuvaan vangitseminen osoittautui vaikeaksi.

 Talon tyttären huone, käsityö huone, aivan ihanat kangaspuut ja koko sisustus.Huoneeseen ei saanut mennä, ainoastaan ovelta kuvasin.

..tätä tunnelmaa, vanhan puun tuoksua, värejä, pieniä yksityiskohtia, kulumia lattialankuissa, huonekaluja, kaikkea......

..alakerran keittiö imaisi sisäänsä niin, että kuvaamisesta ei tullut mitään, niin paljon kaikkea. Kertokoon tämä yleiskuva nyt jotain. Katsokaa noita upeita esineitä seinillä ja ne eivät ole koristeita...

..Keittiön pöydälle oli katettu yksi lautanen, en ole varma mikä aika päivästä olisi kulumassa, mutta tunnelmaa oli käsinkosketeltava.
Joulun edellä talo kertoo joulunvietosta 1700 luvulla.
Ikkunasta näkyy hieman pihaa. Mennään sinne toisessa postauksessa.

Siltasaari 3

Paitsi vihreää ja rehevää on Siltasaari myös kivinen ja karukin. Polku jatkuu... pikkukoski on nyt yllättävän tyhjä, nimittäin romusta. Ollaan maatiesillan alla

vain yksi irronnut auton ovi. Kuinkahan on matkaa jatkanut ????

Kiivetään hieman ja tullaan takaisin saaren alavammalle puolelle. Aika karut ovat kasvuolosuhteet näilläkin puilla. Miten ihmeessä ne tuossa pysyvätkin?
Jokin muuri tai rakennuksen perustukset siinä on.

Aivan melkein rauatiesillan kupeessa on rauniot. En tarkkaan tiedä mikä rakennus tässä on ollut, mutta rauniot kuuluvat Heinolan viinatehtaan rakennuksiin. Itse viinatehdas tässä ei ole ollut, se sijaitsi pikkukosken toisella puolella. Kävelytie menee tuolla aidan takana.

Komeita ovat kivet olleet, eikä ihan pieni ole ollut rakennuskaan.

Jätetään Siltasaari tähän vieraaseen alppiruusuun? Josko joku sen tunnistaisi. Kiitos seurasta ja katsellaan taas jotakin uutta.

Siltasaari 2

Kukkivaa kesäistä päivää Siltasaaressa

..vain muutamia valittuja, sinne jäi alppiruusu ja monet monituiset luonnonkukat. Nyt saarta kiertämään, polut ei ole kyllä kovin leveitä. Koski tuossa oikealla ei houkuta horjahtamaan.

Tällä kohtaa veden virtaus on erikoinen kun kosket ovat saaren kahtapuolta. En tuonnekkaan haluaisi horjahtaa.

... vieläkö jatketaan ;)

Siltasaari 1

Kyllä se on tunnelmasta ja mielialasta paljolti kiinni millaisia kuvista tulee. Lähdin turhia paineita hukuttamaan Siltasaareen, mutta...
Niin ihana paikka, keidas keskellä kaupunkia, eikä mitään toimintaa...tyhjää ja autiota.
Kiertelin pitkään ympäriinsä ja kuvailin, lopulta kiersin koko saaren, siksi jaoinkin nämä postaukset.

  Tämän päiväistä polkuani. Pikkukosken puoleisella rannalla.

Rehevää, vihreää. vasemmalla näkyy lohiallas, joka nyt on siis ilman kaloja ja melkein tyhjäkin. Täyttäisivät edes vedellä. Punainen rakennus on ihana terassi.

  Sillat kaartuvat aivan lähellä. Punainen rakennus on ravintolan päärakennus ja toimisto.

  Nimi oven päällä kertookin mistä on kyse. Mielenkiintoisen näköinen rakennus. Sisältä sievä pieni kahvila.

 Se terassi, jossa vielä viime kesänä sai maailman parasta lohisoppaa. Nyt penkkejä peittää hämähäkin seitit. Mieliala laskee.

 Tervalle tuoksuvia veneitä. Lappu puun kyljessä kertoo, että voit vuokrata veneen 5€ tunti....mutta mistä...???? No, en minä tuonne koskeen kyllä veneellä lähtisikään.

 Lohialtaassa ei ollut kaloja, ehkä onneksi, koska siellä uiskenteli tälläinen telkkäperhe. Yksi pojista jäi taas jälkeen ja pois kuvasta... =D

Paljon kauniita kukkia, niistä lisää ja muutakin seuraa jatkossa.

Ei niin kaunista katseltavaa

Koskensaarenretkellä, josta aiemmin kirjoitin nähtiin enimmäkseen kaikkea kaunista. Tämä löydettiin polun varrelta takaisinpäin tullessa. Rantaan ajautunut/ hylätty rapumerta johon oli rapu jäänyt vangiksi, kuoret jäljellä.

Koskensaaressa

Viisi tuntia ulkoilua, siinä pääpiirteissään tämä työpäivä. Vietimme päivän kiertäen kauniin Koskensaaren luontopolun, tuossa ihan liki.
Laavulla maistui makkara, vaikka näissä maisemissa olis kyllä ollut syömättäkin.

Lehtoon, puhkeavaan vihreyteen....

..Sepänniemen luontopolku osa 2.
kuvattu 9.5.2011

Hiljalleen kivikot hieman tasaantuvat ja vihreys lisääntyy

Matkataan vielä pari mutkaa ja sitten noustaan ylös mäelle..

Hiljaisuuden temppeli on nimeltään tämä yksinkertainen penkkirakennelma. Istahtaessa tuohon on keskellä linnunlaulukonserttia. Eniten äänessä ovat peippo ja lehtokerttu. Kaikkialla näkyy vain vihreää, kohta kukkivat nuo tuomet ja pihlajat sekä kielot

lähellä on myös niitty, siinä kesällä kukkii niittykukkia ja perhosia on runsaasti. Niittyä myös hoidetaan opasteiden mukaan niittäen pari kertaa kesän aikana.

Kuvien ulkopulelta voin kertoa valtaisista sinivuokkorinteistä, valkoisista käenkaalimaista, saniaisista jotka nousevat juuri maasta. Keidas lähes keskellä kaupunkia.
Tänne palaan kesäkuussa.

Sepänniemen luontopolku

Kymijoen vastarannalla on Sepänniemen luontopolku. En ole koskaan kiertänyt sitä, mitä nyt keväällä vähän matkaa. Siispä töistä suoraan kierrokselle.

Kivinen on tämäkin polku, juuri minun mieleeni. Kuinkahan sitten, kun jalka ei enää nouse tämänkään vertaa....

Ihanan korkea kallio. Auringon silta, osaisikohan ottaa kuvan niin, että tuo kimalteleva vesi näyttäisi kuin siellä olisi tähtiä. Eikä aina niitä pallukoita kuten yleensä mun kuvissa.
Haa..on siellä jokunen tähti, eli toivoa on :)

Polku jatkuukin melkein valtatienä. Puisto on muuten täysin luonnontilassa, eli ryteikkönä, mutta tietä poluilta sentään suuremman puut siirretään syrjään.

Hupss. Onpa komeita puita. Vaan mihis polku nyt vie....

Douglas-kuusikko. Puut on istutettu sinne, ei sentään kasva luonnonvaraisena, mutta komeita ovat

Ylös keskelle puistoa noustessa tullaan lehtoon, vihreyteen, linnunlauluun ja hiljaisuuden temppeliin. Siitä sitten toisen kerran.