Yllättävää miten nopeasti usva voi haitua. Oikeasti olisi saanut juosta sen perässä, kun liian myöhään pääsin edes hännille. Kymelle kun ehdin niin usvasta ei ollut jäljellä mitään.
Maailma on täynnä pieniä ihmeitä. Näemme niitä kaikki - mutta huomaammeko.
30.9.2010
Pari usvaista kuvaa vielä...
Yllättävää miten nopeasti usva voi haitua. Oikeasti olisi saanut juosta sen perässä, kun liian myöhään pääsin edes hännille. Kymelle kun ehdin niin usvasta ei ollut jäljellä mitään.
29.9.2010
Vanha kansa ennustaa...
...kun tintit tulevat koputtelemaan ikkunoihin, ei kestä kauaa, kun tulee pakkanen. Tämä tintti koputteli sunnuntaina parvekkeen ikkunaan ja istui sitten oksalle odottamaan "palkintoa" =DD
Ja tulihan ne pakkasyötkin.
28.9.2010
värikollaasihaaste #002
Tämän viikon väreinä pinkki- musta-valkoinen. Ei sinänsä paha ja vaikea yhdistelmä, mutta lopputuloksen saaminen itseään tyydyttävään muotoon teettikin sitten enemmän töitä.
Tällainen tälläkertaa. Muitten suunnittelemia kollaaseja voit katsella täältä
Epäluuloinen tirppa
Sunnuntaisella retkelläni tapasin myös isokoskelon... kait, en ole ihan varma. Hän lepäili pienessä lahdenpoukamassa, arvostaan tietoisena, mutta varuillaan. Laski melko lähelle, mutta ei jäänyt mannekiiniksi pidemmäksi aikaa.
27.9.2010
26.9.2010
Unohdetaan eilisen harmaus
25.9.2010
Lauantailenkki
Aamupäivällä jo lähdin Tähtihovin "takametsään" kameran kanssa, vaikka oli sumuista ja harmaata. Ei haitannut. Suosittelen lenkkiä kaikille jotka tykkäävät rämpiä risukoissa, väistellä oksia, hyppiä kiveltä kivelle ja liukastella sammalisilla juurilla. Kastella varpaansa hyppiessään rantakivillä. Kiivetä kiville joilta on hankala tulla alas. Puuskuttaa ja hikoilla.
Toisaalta, nauttia luonnosta ihan itsestään, katsella lainehtivaa vedenpintaa, löytää aina jotakin uutta ja jännää. No, roskaakin kyllä, poltettuja tuoleja, tölkkejä ja purkkeja, hukutettuja veneitä, mutta niiltä voi sulkea silmänsä.
Hetken istuin Tähtihovin laiturilla, moottoritien jyrinä kuului, mutta ei se häirinnyt. Vesi rauhoitti. Hikisenä ei kauaa voinut paikallaan olla, vaan matka jatkui.
Aivan kärjestä löysin ihanan karun kivikkoisen paikan. Edessä aukesi Ruotsalaisen suuri selkä, vesillä oli vielä liikennettä runsaasti. Tänne uudestaan kesällä.
Loppumatkasta jo aurinkokin pilkisteli ja kotiin tuleessa suuntasinkin taas Kaakonlammelle jossa uiskenteli kaksi joutsenta ja viljelypalstoilla kukkii vielä ja näin perhosia kymmenittäin. Sieltä tuo ed. postauksen kukka ja lisää varmaan vielä laitan.
Kolmen tunnin "kevyen" liikunnan jälkeen olo on kuin....( aivan ihana)
Toisaalta, nauttia luonnosta ihan itsestään, katsella lainehtivaa vedenpintaa, löytää aina jotakin uutta ja jännää. No, roskaakin kyllä, poltettuja tuoleja, tölkkejä ja purkkeja, hukutettuja veneitä, mutta niiltä voi sulkea silmänsä.
Hetken istuin Tähtihovin laiturilla, moottoritien jyrinä kuului, mutta ei se häirinnyt. Vesi rauhoitti. Hikisenä ei kauaa voinut paikallaan olla, vaan matka jatkui.
Aivan kärjestä löysin ihanan karun kivikkoisen paikan. Edessä aukesi Ruotsalaisen suuri selkä, vesillä oli vielä liikennettä runsaasti. Tänne uudestaan kesällä.
Kolmen tunnin "kevyen" liikunnan jälkeen olo on kuin....( aivan ihana)
24.9.2010
Paimenkallio hehkuu
Aikoinaan Heinolan kaupunki tavallaan loppui tähän. Kaupunkilaiset joilla oli karjaa toivat eläimet kallion juurelle, josta alkoivat laidunmaat. Kalliolta paimen näki kauas ja huolehti näin kaupunkilaisten elikoista.
Sieltä se "vyöryy ylös, kiipeää yhä ylemmäs kuin nokipoika...
.. parasta poistua kauemmas, ettei jää liekaan:. =D
Villiviini nousee kallion seinämää ylös ja oli ihan pakko mennä katsomaan kuinka kauas...
...ensin yhdet portaat...
...sitten toiset ja kolmannet. Portaatkin ovat ties kuinka vanhat, betoniset, sammaloituneet, kauniit
Sieltä se "vyöryy ylös, kiipeää yhä ylemmäs kuin nokipoika...
...kiipeää korkealle puihin....
...ryömii pitkin kalliota...
23.9.2010
Kuin hyvin kohonneet muffinssit
Tänään olen "metsästänyt" sieniä, erilaisia sieniä. Jopa töiden jälkeenkin oli vielä valoa riittävästi.
22.9.2010
Värikollaasihaaste#001
Väreinä ruskea,vihreä, keltainen
Kollaaseja kollaasissa. Ideaa oli vaikea keksiä, mutta loppujenlopuksi tuli ihan itsestään.
Lisää kollaaseja löytyy täältä
Kalliolta näkee kauas.
Koetin kirkastaa, mutta taivas ei antanut periksi. Nyt se on sellainen kun pokkarilta ulos tuli.
21.9.2010
Vanhoja sumuja
Vettä sataa, joten viime vuoden sumuja vaan katsellaan. Ylempi viime syksyltä ja alempi keväältä 09.
20.9.2010
19.9.2010
Kellastuvaa
Pienen päivänsäteen vierailu kirkastaa värejä....
...havupuutkin kellastuu...
...vaan on se kaunista kuitenkin...
Tänään olo on sanoisinko hiukan rasea, eilisen jäljiltä. Haravointi tuntuu hartioissa, mutta oli se kuitenkin tämän vaivan arvoista.
Ulkona pilkistelee aurinko, mutta ei jaksa nyt (ainakaan vielä) lähteä minnekkään, joten kuvatkin ovat menneen viikon antia.
Ulkona pilkistelee aurinko, mutta ei jaksa nyt (ainakaan vielä) lähteä minnekkään, joten kuvatkin ovat menneen viikon antia.
syystunnelmia
Lauantai oli "pyhitetty" Kaikenlaisen rojun ja tarpeettoman tavaran järjestelyyn ja raivaamiseen poikien mökillä. Ja kyllä sitä tavaraa olikin, mitä nyt intohimoinen keräilijä-isä vuosien saatossa on koonnut.
Onneksi oli pilvipoutainen päivä, vain yksi pieni sadekuuro osui kohdalle.
Lepohetkillä koetin kuvata jotain vielä kukkivaa, mutta navakka tuuli teki sen lähes mahdottomaksi.
Jotain vähemmän heiluvaa kuitenkin.
Sinivuokon lehdet sinistyvät
Kissankelloja kukki muutamia siellä täällä.
Näitä oli runsaasti, en vaan tiedä mikä kukka on kyseessä. Tässä tuuli haittasi jo melkoisesti.
Vaikka tuuli olkin navakkaa, se oli kuitenkin leppeän lämmintä ja laiturillekin saattoi hetkeksi istahtaa.
...päivällä katseen suunnassa näytti hurjalle. Onneksi nuo pilvet olivat kaukana lännessä.
Ilta jo tummenee, tuuli laantuu ja taivas vaalenee. Taitaa olla kotiin lähdön aika.
17.9.2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)