Ulkona sataa lunta ja tuulee pohjoisesta, joten uppouduin kuviin menneiltä vuosilta rakentaen mielessäni aikataulua, tuolloin tuolla on ollut tuollaista, pitääkin käydä uudestaan.
Suot kiehtoo ja pelottaa. Siksi ne kai kiehtookin, koska ovat arvaamattomia.
Tämäkin keskellä vanhaa kuusimetsää, jossa ei kasva oikeastaan mitään. Sammalta ja suo-orvokkeja korkeintaan, toki kauniita nekin, mutta niin pieniä kuvattavia, enkä uskaltaudu makuulleni tuohon maastoon. Lutakossa kuhisee keväällä elämä, on sammakoita, jotain vesirottia tai myyriä en ole varma, käärmeitä, niitä on"muutamia" ja kaikkialla, mutta on siellä kaunistakin. Likainen lutakko näyttää jopa siniselle ja kirkkaalle. Tänä keväänä menen sinne taas, vettä voi olla runsaasti joka puolella.
Kiehtoo ja pelottaa... Samoja sanoja käytin itse tänään oman autiotalokuvani alla. Mielenkiintoisia nämä kuvailijoiden pelot.
VastaaPoistaniinpä, ja aina sinne vaan on mentävä uudestaan =D
VastaaPoistaTavasin otsikkoa useampaan otteeseen "suolu-takko" mutta lutakkohan sieltä löytyi kun blogiisi pääsin. Suopursuja sitten saunaveteen syksymmällä...
VastaaPoistaKiva, että suunnittelet jo kesän kuvia.
VastaaPoistaNiitä odotellessa on tyydyttä vanhoihin, mutta minulle uusiin kuviisi.
Tuollaiset lutakot ja suo lammet ovat minulle myös mieluisia kuvattavia.
Kiehtovan näköinen paikka. Tuolta voisi löytyä kaikenlaista mielenkiintoista...
VastaaPoistaSuon tuoksu, upottavat hetteiköt, miljoonat hyttyset,lahot puut, suolle ominaiset kasvit, perhoset....... tulis vaan se kevät =D
VastaaPoistaIhana kuva.... mutta minä en taitaisi uskaltaa mennä noin vetisen näköiseen paikkaan ollenkaan ja käärmeitä minä pelkään ihan kamalasti niinkuin kaikkia sammakoita sun muita. Kerran olen nähnyt vaskitsan marjamättäällä, josta poimin ja juoksin autolle melkein yhtä lujaa kuin se vaskitsa vipelsi karkuun.....
VastaaPoista