Viimeinen puolikilometriä olikin sitten latu-uran viereen tallattua polkua.
HUH perillä
Pian pääsee istumaan.
Vaan, ei aina käy niinkuin haaveillaan. Joku oli kait polttanut penkit tai viskonut järveen, polttopuut oli varastettu jo useaan kertaan, eikä kaupunki enää tuo uusia. Nuotiokivet oli ilmeisesti heitelty myös järveen, kun paikalle sai vain pienen nuotiontapaisen, jos sai kun on vain märkiä risuja. No kuvaillaa kaunista maisemaa sitten.
Saarien takaa aukeaa Ruotsalainen ja suuret selät.
No jo alkaa savuamaan. Onneksi tuli hiihtäjä jolla oli klapeja repussa
Kyllä täällä kelpais olla, mutta en kyllä puita ala mukanani kantamaan. Makkaran sain paistettua ja hyvää oli.
Kotimatka tuntui puolta lyhyemmälle. Löysin pajunkissojakin ihan sopivan korkelta. kun nousee penkalle... Hups, ne pomppas ylös, tai minä alas semmosen vajaan metrin. Siinä sitten istuin ojanpenkalla hajareisin ja mietin, miten pääsen pois. :D. Kissat jäi sinne.Eihän tuossa tullut kävelymatkaa kuin 5-6 km yhteensä, mutta kyllä se hyvin piisas.
Kiva talvinen tarina kauniiden kuvien myötä.
VastaaPoistaKaiken rikkominen on kyllä turhan yleistä.
Kaiketi se kuuluu joidenkin mielestä jokamiehen oikeuksiin. Mikä ihmisiä riivaa?
Suussa oikein tuntui tuon nuotiomakkaran maku, nenä vetäisi kunnon haikut savua ja aurinko, se ihan tuntuu lämmittävän.
VastaaPoistaKiva sunnuntai retki, jonka täydellisyyden pilasi tuo hävitys, joka laavua oli kohdannut.
Tuo tuhovimma on ihmisten pahoinvointia, jota tässä ajassa on.
Ei sitä oikein tajua, onko itsellä mukava tulla takaisin, kun paikka on matalana. Tuo varastelu on järjetöntä. Kertoivat, että kesällä kaupunki toi kuorman puita ja parin tunnin päästä toisen, mutta ensimmäiset oli jo viety ilmeisesti veneellä jonnekin. Kyllähän kuivat rangat hyvin palaa.
VastaaPoistaMakkarasta ei ole väliksi, mutta kaunis ulkoilupäivä kelpaa kyllä. Kiitos. Mutta ihmisten tyhmyyttä ei voi olla ihmettelemättä - varastelua, hävitystä ym.
VastaaPoista