Majan vaihto

Tiitsailua on täyttynyt ja jää elämään omaa elämäänsä taustalla vielä jonkin aikaa ainakin.
Bloggaaminen toki jatkuu osoitteessa  Tiitsan kuvablogi
Toivottavasti jaksatte tulla perässä.
Täältä oikein hyvää juhannusta ja nähdään kuvablogin puolella

Kesäpäivän seisaus

Täällä kaikki seisahtuu, ympärillä on vain rikkumaton hiljaisuus.

Mikä sen paremmin kuvaisi kesäpäivän seisausta.

Sataojan luonnonpuistossa

Pieni kurkistus Sataojan luonnonpuistoon.
Oja lähtee Venejärvestä ja sukeltaa pian salaperäiseen maailmaan

Pieni uteliaisuus vetää tutkimaan puron matkaa tarkemmin....

.. mennään siis alas, vaarallista rinnettä. No ei se nyt niin kovin vaarallinen ollut, ihan hyvin siinä pystyssä pysyi.. Alhaalla silta ojan poikki...

Sinne se sukeltaa, ihana suloinen puron solina täyttää metsän...

Puro jatkaa matkaansa saniaisten keskellä. Kapea polku kiemurtelee rinteessä. Polun yläpuolella näyttäytyy toisenlainen erämaamaisema.

700 metriä  polkua joka välillä muuttui kapeaksi pitkospuupoluksi, sitten on edessä toinen erämaajärvi, Rautjärvi

Takaisin samaa reittiä ja nuotiopaikalla vettä lähteestä ja kaffepannu tulille. Mikäs täällä olis ollessa =DDD

Sekä Venejärvi, että Rautjärvi ovat suosittuja kalastuspaikkoja. Kaupunki istuttaa kuukausittain kumpaankin kalaa ja hoitaa nuotiopaikoille ja laavuille puut. Järvistä saa ahventa, haukea, siikaa, ja "lohta" mitä lie taimenta oikeasti, en minä tiedä =DD lohikalaa kuitenkin.

Haapaperhonen

Paitsi komeita maisemia ja Vanamonkukkia, kohtasin upean perhosen, jonka tunnistin sitten kotona hieman harvinaisemmaksi Haapaperhoseksi.

Se pyöri nuotiopaikalla, hikisten ihmisten ympärillä =DD

Metsäaukioilla olikin sitten oikein perhoskarnevaalit. pienenpieniä ja vähän suurempiakin liihottelijoita oli runsaasti liikkeellä. Metsäpapurikko ja ketohopeatäplä niitä hieman suurempia. Iloinen yllätys oli myös auroraperhonen tien laidassa.
Kun vielä saisi kuvattuakin. =DDD

vanamot

Tänään oli Luonnonkukkien päivä, joten  kera vanamoiden...

Rannalle erämaajärven...

Nyt sitten ihan oikeaa erämaatunnelmaa. Tosin näihinkään maisemiin ei ole keskustasta matkaa kuin vajaa seitseman kilometriä .

Aamulla 7.30 matkaan. Reippaasti tossua toisen eteen ja tunnin kävelymatkan jälkeen silmien eteen avautui....

 

...noin niinkuin yleiskuvaa =DD.

eli näissä maisemissa maistui nokipannulla keitetty liian laiha aamukahvi

Tästä tutee taas Tiitsan jatkokertomus, koettakaa kestää ;)

Kalliolle....

Pieni tuumaustauko, on se hyvä opetella joskus pysähtymäänkin. Tilkka vettä ja menoksi....  

...kalliopolkua ylöspäin. Verkkoaita tuolla ylhäällä oikealla antaa ymmärtää, että alas on pitkä matka, mutta vaarallisen nopea.

Korkeimmalla kohdalla, puiden raosta koetan etsiä kuvakulmaa joka kertoisi edes vähän siitä mihin taas olen itseni ängennyt. Eihän tämä(kään) ole mikään normaalin reitin varrella oleva näköalapaikka.

... edessä aukeaa Ruotsalainen... sininen on taivas, siniset on silmänsä sen, siniset on järvet sinisyyttä heijastaen.
Kuvattu 17.6.2011