Tuokio 1700 luvun tunnelmaa

Lääninkivateri Aschanin talossa vierailulla. Heti alkuun on sanottava, että minun kuvaustaidoillani tarvitaan monta käyntiä, ennenkuin saa juuri sen oikean tunnelman välitettyä. Mutta ensimmäinen käynti tuotti paitsi itselle ihania tuoksuja ja pienenpieniä yksityiskohtia niin myös nämä kuvat.
(näitä on monta)

Tervetuloa sisään

En nimeä huoneita joita en varmaksi tiedä, kiersin ihan itsekseni. Täällä voisi kuvitella herrojen istuvan pelaamassa marjapussia.

Käsityöt ovat olleet tämän perheen sydäntä lähellä. Rouva varmaan istunut nypläämässä.

Yläkertaan noustiin jyrkkiä portaita. täällä todella tunsi vahvana menneen ajan tunnelmaa. Hämyisine huoneineen.Tuon hämyisen tunnelman välittäminen ja kuvaan vangitseminen osoittautui vaikeaksi.

 Talon tyttären huone, käsityö huone, aivan ihanat kangaspuut ja koko sisustus.Huoneeseen ei saanut mennä, ainoastaan ovelta kuvasin.

..tätä tunnelmaa, vanhan puun tuoksua, värejä, pieniä yksityiskohtia, kulumia lattialankuissa, huonekaluja, kaikkea......

..alakerran keittiö imaisi sisäänsä niin, että kuvaamisesta ei tullut mitään, niin paljon kaikkea. Kertokoon tämä yleiskuva nyt jotain. Katsokaa noita upeita esineitä seinillä ja ne eivät ole koristeita...

..Keittiön pöydälle oli katettu yksi lautanen, en ole varma mikä aika päivästä olisi kulumassa, mutta tunnelmaa oli käsinkosketeltava.
Joulun edellä talo kertoo joulunvietosta 1700 luvulla.
Ikkunasta näkyy hieman pihaa. Mennään sinne toisessa postauksessa.

Huh hellettä....

    Pistää ihan lokinkin "läähättämään"

Tänään en lenkillä käynyt lainkaan. Tarkoitus oli aamusta lähteä, mutta tuli se tervapääsky tapaus ja ilma kerkesi lämmetä liikaa.
Lokkikuvakin on keskiviikolta 8.6.
Kunhan ilmat hieman tuosta normalisoituu, niin taas lähdetään liikkeelle. Nokipannu ja kuksa on jo hankittu =DD

Operaatio tervapääsky

Tervapääskyhän ei pääse maasta lentoon, tämä luottavainen lintu sai hiukan sokerivettä ja hyttysiä, odotellessaan Lintutalon Ollia apuun. Olli heittikin linnun lentoon, mutta voimat eivät riittäneet  ja lintu pääsi hetkeksi voimistumaan Lintutalon suojiin.

Näin pesintäaikaan lintuja kuulema putoilee maahan jossa ne ovat täysin avuttomia. Mikäli lintu on pitkään maassa se raahautuessaan rikkoo siipisulkansa eikä enää pysty lentämään.
Lentokyvytöntä lintua ei pysty hoitamaan,vaan se on lopetettava, koska tervapääsky elää lähes koko elämänsä ilmassa, mitä nyt pesimässä käy jossain räystään kolossa.

Tämä kaveri kohta lentelee taas pihapiirissämme.

Valkoiset ruusut

Tienpenkalla, pölyyntymässä...
Miten kuvata valkoinen ruusu auringossa... edes aamupäivällä, niin että saisi herkkyyden esiin, eikä valkoinen palaisi puhki. Ohikulkijoilla saattoi olla hymyä huulilla kun ojassa rymysin ja kyykin.

Onneksi on digi=DDD

Niin ja onko tämä nyt se vanha juhannusruusu, joka on villiintynyt??

Siltasaari 3

Paitsi vihreää ja rehevää on Siltasaari myös kivinen ja karukin. Polku jatkuu... pikkukoski on nyt yllättävän tyhjä, nimittäin romusta. Ollaan maatiesillan alla

vain yksi irronnut auton ovi. Kuinkahan on matkaa jatkanut ????

Kiivetään hieman ja tullaan takaisin saaren alavammalle puolelle. Aika karut ovat kasvuolosuhteet näilläkin puilla. Miten ihmeessä ne tuossa pysyvätkin?
Jokin muuri tai rakennuksen perustukset siinä on.

Aivan melkein rauatiesillan kupeessa on rauniot. En tarkkaan tiedä mikä rakennus tässä on ollut, mutta rauniot kuuluvat Heinolan viinatehtaan rakennuksiin. Itse viinatehdas tässä ei ole ollut, se sijaitsi pikkukosken toisella puolella. Kävelytie menee tuolla aidan takana.

Komeita ovat kivet olleet, eikä ihan pieni ole ollut rakennuskaan.

Jätetään Siltasaari tähän vieraaseen alppiruusuun? Josko joku sen tunnistaisi. Kiitos seurasta ja katsellaan taas jotakin uutta.

Siltasaari 2

Kukkivaa kesäistä päivää Siltasaaressa

..vain muutamia valittuja, sinne jäi alppiruusu ja monet monituiset luonnonkukat. Nyt saarta kiertämään, polut ei ole kyllä kovin leveitä. Koski tuossa oikealla ei houkuta horjahtamaan.

Tällä kohtaa veden virtaus on erikoinen kun kosket ovat saaren kahtapuolta. En tuonnekkaan haluaisi horjahtaa.

... vieläkö jatketaan ;)

Siltasaari 1

Kyllä se on tunnelmasta ja mielialasta paljolti kiinni millaisia kuvista tulee. Lähdin turhia paineita hukuttamaan Siltasaareen, mutta...
Niin ihana paikka, keidas keskellä kaupunkia, eikä mitään toimintaa...tyhjää ja autiota.
Kiertelin pitkään ympäriinsä ja kuvailin, lopulta kiersin koko saaren, siksi jaoinkin nämä postaukset.

  Tämän päiväistä polkuani. Pikkukosken puoleisella rannalla.

Rehevää, vihreää. vasemmalla näkyy lohiallas, joka nyt on siis ilman kaloja ja melkein tyhjäkin. Täyttäisivät edes vedellä. Punainen rakennus on ihana terassi.

  Sillat kaartuvat aivan lähellä. Punainen rakennus on ravintolan päärakennus ja toimisto.

  Nimi oven päällä kertookin mistä on kyse. Mielenkiintoisen näköinen rakennus. Sisältä sievä pieni kahvila.

 Se terassi, jossa vielä viime kesänä sai maailman parasta lohisoppaa. Nyt penkkejä peittää hämähäkin seitit. Mieliala laskee.

 Tervalle tuoksuvia veneitä. Lappu puun kyljessä kertoo, että voit vuokrata veneen 5€ tunti....mutta mistä...???? No, en minä tuonne koskeen kyllä veneellä lähtisikään.

 Lohialtaassa ei ollut kaloja, ehkä onneksi, koska siellä uiskenteli tälläinen telkkäperhe. Yksi pojista jäi taas jälkeen ja pois kuvasta... =D

Paljon kauniita kukkia, niistä lisää ja muutakin seuraa jatkossa.