Olen tällä viikolla päivittäin viettänyt ruokatuntini rantapuistossa kameran kanssa. Ei siinä nälkä lähde,mutta siitä huolimatta...
Niin tänäänkin. Olen siellä nähnyt suunnilleen ikäiseni naisen pienen koiransa kanssa. Tänään hän tuli luokseni ja sanoi: "Tulin kiittämään."
Hämmästyin, sopertelin jotakin...
Hän kertoi kulkeneensa silmät ja korvat kiinni. Harmitellut harmaata säätä ja kuraa. Sitten hän oli kummastellut kun kuljen joka päivä siellä kuvaamassa, "Onhan siellä pakko olla jotakin".."ja sitten näin joutsenen ja kuulin linnunlaulua.
Nyt on ihana lenkkeillä jo aamulla."
Katselimme sitten yhdessä kuinka paljon värejä löytyykään noista harmaista puista.
..niitä luonnon pieniä ihmeitä...
Kiitos kun jaksoit tänne asti ;)