Tervetullut sade, silti pieni tauko oli paikallaan ja pääsin pikaisesti pyörähtämään lammella. Kaakonlammesta oli tullut lummelampi. En tiennyt miten saisin kuvattua, joten tyydyin siihen mikä oli helpointa. Kaikki vaaleat läikät veden pinnalla on lumpeita.
Viereisen viljelypalsta-alueen kukat ovat ennenkin olleet minulle mannekiineina. Niin nytkin, nöyrästi ja luonnollisesti.
Päivänlilja vesipisaroineen
Akileija, lämmin ajatus rientää lapsuukodin pihapolulle. Iso-isän ikiomalle kukkapenkille. Akileijoja hän rakasti.
Kellot kuin keijut, hennot, hauraat, kauniit. Tykkään kuvata näitä ja luoda niiden avulla monenlaisia tunnelmia.
Harakankello, lapsena kaikki kellokukat olivat kissankelloja :)
Kannattaa ehkä jälleen klikata suuremmiksi.
