Sanattomana luen kommenttejanne. Yksi kirjoitettu sana hyväksyttäneen KIITOS :) Itsellenikin oli elämys, kun tänne uudelleen muuttaneena ensimmäisen kerran osuin tuolle kalliolle, vain vajaan kolmen kilometrin päähän keskustasta. Taisin todella olla sanaton.
Luonnon kauneuden edessä voi sanattomaksi jäädäkin. Aina sanoja ei tarvitakaan. Hiljaisuuskin on joskus kaunista.
VastaaPoistaMetsän hiljaisuus..
VastaaPoistaIhana maisema... Sanattomaksihan se vetää..
VastaaPoistaKysyit onko rubikin kuutioita vieläkin; en tiedä, omani on isän lapsuudesta.
Niin kaunista...
VastaaPoistaTotta! Luonto saa joskus sanattomaksi ja on välillä hyvä ollakkin ilman sanoja.
VastaaPoistaEikä (onneksi) sanoja aina tarvitakaan.
VastaaPoistaAivan sanattomaksi kyllä jää tämän kuvan nähdessään. henkeäsalpaavaa.
VastaaPoistaSuomi on täynnä pieniä kansanlauluja
VastaaPoista...vain pieni kansanlaulu ja sanoja ei ole ollenkaan... Luonnonkauneus vetää sanattomaksi!
VastaaPoistaTuolla ei sanoja tarvita, on vain nautittava hiljaisuus ja puhdas tuoksu.
VastaaPoistaPuiden huminaa ja lintujen viserrystä, ihanaa sanattomuutta.
VastaaPoistaEi todellakaan tämän maiseman edessä. :)
VastaaPoistaSanattomana luen kommenttejanne. Yksi kirjoitettu sana hyväksyttäneen KIITOS :)
VastaaPoistaItsellenikin oli elämys, kun tänne uudelleen muuttaneena ensimmäisen kerran osuin tuolle kalliolle, vain vajaan kolmen kilometrin päähän keskustasta. Taisin todella olla sanaton.
Tämän kaiken keskellä ei tarvita yhtään sanoja, luonto puhukoon puolestaan!
VastaaPoistaHieno vastaus!