Koekierros

Kokeilut lopetan tähän ja harjoittelen salaa ;)
Mutta ensin, kamerassa on siis 30x zoomi, hieman epäilytti sen tulos, mutta yllätyin..
Kuvat ovat sellaisia kun ne kamerasta ulos tuli, pienenettyjä vain.

Huimaa sinisyyttä, olin tarkoituksella varjossa itse. Tuolla jossain näkyy valkoinen piste vedessä. Vedin sen zoomilla lähemmäs, ihan kelvollinen vieläkin. Nurkkiin jää tummuutta, mutta kun hieman lisää terävyyttä ja poistaa kohinaa niin....

...kuvasta tulee siedettävä, itseasiassa ihan hyvä kun tietää lähtökohdan. Varmaan joskus jossain tilanteessa tulee käyttöön. Miten lie käyttäytyy pieniin kohteisiin?

 Rantapusikoissa kävellessäni huomasin lehdokinkin jo kukkivan. Tuoksun tunsi kun vei nenänsä ihan liki. Yöllähän tämän tuoksu on huumaava.

kokeilin sitten makroa, sitä tavallista, en superia. Ei paha tämäkään tulos. Harjoittelua kannattaa siis jatkaa =DD ja palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Harjoittelua

Piti sitä minunkin hommata pokkari eikun bridgekamera (kiitos Ari oikaisusta, mokomaa ennen kuullutkaan =D) jouduin odottamaan kuukauden ennenkuin saatiin edes Suomeen. No eilen sen sitten hain ja tänään on opeteltu. Siis ei voi olla noin vaikeaa....=DDD
Ensimmäiset kuvat meni ihan männikköön, kamera piti ensin päivittää (mistäs minä moisen oisin tiennyt) Uusinta yritys nyt illalla, vaikeaa mutta saa sillä sentään kuvia =DDD

(Kamera on Olympus SP800UZ)

Hanhenpoikii

Kanadanhanhen katrasta Koskensaaresta

Kalalokin poikia

Mökkirannan lokkiemo ei ollut yhtään huolissaan poikasten tepastelusta rannalla, saati sitten minun lähentelyistäni kameran kanssa. Ihan liki en halunnut mennä, koska poikaset olisivat lähteneet karkuun.  Päivänmittaan napsittuja tunnelmapaloja

Kolmen kopla

katseet kohdistuvat laiturin kaiteella istuvaan emoon...

...varmoin askelin kohti elämää ja vettä...

hetki ennen ratkaisevaa askelta. Siinä on pieni lokinpoika elämänsä kynnyksellä.

Kaukana selällä uiskenteli yhdentoista kuikan  komea joukko. Liian kaukana kameralle, mutta oli se kaunista katsella.

Tauko sateessa

Tervetullut sade, silti pieni tauko oli paikallaan ja pääsin pikaisesti pyörähtämään lammella. Kaakonlammesta oli tullut lummelampi. En tiennyt miten saisin kuvattua, joten tyydyin siihen mikä oli helpointa. Kaikki vaaleat läikät veden pinnalla on lumpeita.

Viereisen viljelypalsta-alueen kukat ovat ennenkin olleet minulle mannekiineina. Niin nytkin, nöyrästi ja luonnollisesti.
Päivänlilja vesipisaroineen

 Akileija, lämmin ajatus rientää lapsuukodin pihapolulle. Iso-isän ikiomalle kukkapenkille. Akileijoja hän rakasti.

Kellot kuin keijut, hennot, hauraat, kauniit. Tykkään kuvata näitä ja luoda niiden avulla monenlaisia tunnelmia.
Harakankello, lapsena kaikki kellokukat olivat kissankelloja :)

Kannattaa ehkä jälleen klikata suuremmiksi.

Katse

Kuumaakin kuumemman päivän hetki, juuri ennen puoltapäivää.

Kivalterin pihassa

Kolmisensataa metriä torilta, ollaan kahdensadanvuoden takaisissa tunnelmissa pihamaalla.

Vaahteroiden ja syreenien varjossa sijaitsee kaunis ryytimaa, jota hoidetaan rakkaudella.

Toisella puolella pieni punainen aitta pärekattoineen ja luonnollisesti se pihakuusi suojaamassa

Pihan perällä toinenkin aitta. En kysynyt sen käyttötarkoitusta tuolloin, mutta uskoisin olleen jonkinmoinen vilja-aitta tms.  Upeat nuo hirret, eikö vaan?

 .. oven alareunassa oli kissankolo, josta talon hiirivahti pääsi kulkemaan. Ovi on kaunis myös.

Pihamaalle on kerätty vanhoja kukkalajikkeita. Tätä matalaa maanpeittävää pikkuista kukkaa en nyt taas muista nimeltä. Sitä kasvaa lähes kaikilla vanhojen rakennusten pihoilla täällä.

Unikko availee juuri kukkiaan

samoin vanhan ajan piooni.

Heleätä helluntaita näissä tunnelmissa.