Tämä itse suloisuus oli portilla vastassa. Kyyditteli selässään niitä kaikkein pienimpia ratsastajia. Isonpikin ratsu oli mukana, mutta en päässyt kuvaushollille. :)
Iloisen värikäs joukko lumisessa maisemassa oli mukavaa katseltavaa. Isiä, äitejä, mummoja, pappoja lasten kanssa ihmettelemässä muunmuassa tulta, elävää tulta ja sen lämpöä.
Tuossa olisi saanut paistella omia makkaroitaan, vaan enpä tajunnut ottaa mukaan. Ostin sitten kaasugrillituotteen, mutta eihän se kunnon nuotiomakkaran veroinen ole.
Pulkkamäkeä, liukurimäkeä, pyllymäkeä, mutta ei stiigaa mäkiin. Hyvin oli turvallisuudesta huolehdittu.
Katselin siinä tovin lasten riemua piiiiitkä mäki alas ja taas rahnustettiin pulkkaa ylös. Kyllä nämä lapset ainakin saivat liikuntaa.Oman lapsuuden suuri riemu, eli napakelkkakin löytyi. Ennenhän se oli jäällä, ainakin meillä, mutta hyvin riitti vauhtia kuivalla maallakin ja pää meni pyörälle. Pyörittäjää vaihdettiin aina kun kyydittävääkin;)
Tunnelmaa lisäsi vielä lumikenkäharjoitukset.
Kiitos Latumaja ja järjestäjät oli virkistävä parituntinen jonka siellä vietin.
Tuo napakelkka on aivan ihana, taitaa sille olla muitakin nimityksiä. Meilläkin aikoinaan kun oltiin vielä pieniä niin oli joen jäällä vastaavanlainen...=)
VastaaPoistaSinullahan on ollut varsin mainio laskiaispäivä. Kyllähän lasten riemu on niin ihanaa, että vanhakin siinä nuortuu!! :-D
VastaaPoistaVasta nyt ehdin mukaan. Ei ole napakelkan voittanutta - toivottavasti jonain vuonna pääsee prinsessanikin kokeilemaan
VastaaPoista